Johan Svendsen

Johan Severin Svendsen (30. syyskuuta 1840 Kristiania – 14. kesäkuuta 1911 Kööpenhamina) oli norjalainen säveltäjä, viulisti ja kapellimestari, Norjan musiikin keskeisimpiä hahmoja Edvard Griegin ohella.

Johan Svendsen syntyi Kristianiassa (nyk. Oslo) sotilasmuusikon perheeseen ja opiskeli nuoresta alkaen viulun-, huilun- ja klarinetinsoittoa. Hän opiskeli Saksassa Leipzigin konservatoriossa vuosina 1863–1867, aluksi viulunsoittoa, mutta vasemman käden hermovika pakotti hänet luopumaan viulistinurasta, ja hän keskittyi sävellysopintoihin. Leipzigin-kautensa jälkeen Svendsen palasi vuodeksi Norjaan ja piti kaksi sävellyskonserttia ja sen jälkeen matkusteli eri puolilla Eurooppaa (mm. Pariisissa, Leipzigissa ja Bayreuthissa). Palattuaan Norjaan hän työskenteli Oslossa Musiikkiyhdistyksen kapellimestarina 1872–1877 ja 1881–1883 ja siirtyi sen jälkeen Tanskan pääkaupunkiin Kööpenhaminaan Kuninkaallisen teatterin kapellimestariksi 1883–1908. Hän teki kapellimestarina kiertueita ja esiintyi myös Helsingissä.

Svendsen sävelsi ensi sijassa soitinmusiikkia, niin absoluuttista musiikkia, kuten kaksi sinfoniaa (1867 ja 1876), kuin puolittain ohjelmallisiakin orkesterirunoelmia, joihin kuuluvat Pariisin karnevaali (1872) ja Romeo ja Julia (1876). Svendsenin sävellystyylissä yhdistyvät sekä klassiset että romanttiset vaikutteet, ja hän ammensi innoitusta norjalaisesta kansanmusiikista. Suurimuotoisissa teoksissaan hän käyttää taitavasti laajoja muotorakenteita. Hänen pääteoksenaan voidaan pitää 2. sinfoniaa, joka muistuttaa Johannes Brahmsin tyyliä. Svendseniin suosituimpiin teoksiin kuuluu myös romanssi viululle ja orkesterille (1881).